Voinko koskaan olla oma itseni?

Istuin kuuntelemassa puhetta seksuaalisuudesta. Yhtäkkiä päässäni vain jysähti. Haluan niin kovasti mennä fetissibileisiin. En ole käynyt niissä yli vuoteen, koska olen suhteessa. Luulin sen ajan olevan jo takanapäin. Yhtäkkiä vain tajusin kuinka kipeästi halusin niihin bileisiin. Olin ollut uskollinen poikaystävälleni koko seurustelun ajan. Jossain vaiheessa sinkkuiaikoina kyllästyin fetisseihin tai ehkä vain mitta tuli täyteen; olin toteuttanut kaiken mitä halusin. Juuri nyt halusin todella todella pukeutua kumipukuuni, stay-upeihin, stilettikorkoihin ja ottaa piiskan käteeni. Halusin niin kovasti alistaa jotain tuntematonta. Sivaltaa ruoskalla paljasta ihoa. Nauttia siitä, kun toinen huutaa kipuaa, kun piiska lävähtää ihoon. Kävellä stilettikoroilla toisen päällä. Sitoa toinen avuttomaksi tiukkaan paketti ja rangaista. Voi kuinka halusinkaan tuota kaikkea! Mutta ei en voisi mennä bileisiin. Mielestäni se ei olisi pettämistä, saisin vain olla oma itseni sen illan. Mutta poikaystäväni näkisi kyllä naamastani sen, jos sinne menisin. En pysty valehtelemaan hänelle. Hänen mielestään se taatusti olisi pettämistä. Vaikka eihän tässä oikeastaan ole kyse seksistä, vaan fetissistä. En pane kenenkään kanssa noissa bileissä. Nöyryytän ja satutan vain alistuvia. Se tuntuu niin hyvältä. Kaikki se valta. Rakastan kumipukuani ja piiskaamista. Se tunne, kun alter-egoni astuu esiin ja pääsee valloilleen.

Olen muuttunut. Ennen olisin painellut bileisiin, olinpa suhteessa tai en. Nyt kuitenkin mietin toista. Miltä hänestä tuntuisi, jos menisin. Hän ei ymmärtäisi, enkä voi häntä mukaan pyytää. Hänen mielestään se olisi pettämistä, eikä hän ymmärtäisi miksi haluan tehdä niin. En oikein itsekkään ymmärrä, niin en voi sitä toiselle selittää. En mene bileisiin. En halua pilata suhdetta yhden illan hurvittelen vuoksi. Mutta mitä, jos tämä tunne tulee takaisin? Voisinko jakaa fetissini kumppanin kanssa? Voisiko hän suostua siihen? Voisiko hän ymmärtää? Voinko koskaan olla täysin omaitseni?

Miehet...

Olin vastannut myöntävästi treffikutsuun. Tapasimme läheisessä kuppilassa. Mies näytti nörtiltä, ja yritti esittää jotain mitä ei ole. Hän kertoili työstään ja muka upeasta elämstään. En kuunnellut puoliakaan. Olin kyllästynyt jo ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Mies jatkoi juttujaan ja katselin ikkunasta ulos. Näin sivusilmällä kuinka hän mittaili minua. Olin pukeutunut ohueen läpikuultavaan neuleeseen, sen alla oli vain push up rintaliivit, jotka loistivat läpi. Istuimme loosissa ja loosin lampun valokeila osui suoraa rintamukseeni. Kyllä mä tiedän, että sä mun tissejä siinä tuijotat! Kivahdin ja käänsin pääni nopeasti. Mies jäi kiinni. Öhöm. hän ryki kurkkuaan. Niin? Katsoin häntä piinaavasti ja siristelin silmiäni. Mies vain yski posket punaisina. Niin luuletko tosiaan, etten ole huomannut! Jatkoin. Miehet ovat niin yksinkertaisia, urpoja ja helppoja. Tuhahdin. Mies tuijotti minua, eikä saanut sanaa suustaan. Hän oli aivan punainen kasvoiltaan. Niin... tuota... no... öhöm... Hän takelteli. Älä jaksa. Huokasin ja otin takkini. Eiköhän tää ollut tässä. Totesin ja nousin ylös. Joo ei tarvi soitella perään. Heippa. Jatkoin ja käännyin kannoillani. Mies jäi tuijottamaan suu auki. Myöhemmin illalla häneltä tuli viesti: Sä olit niin uskomaton. Haluaisitko vielä tavata? Voi elämän kevät mietin mielessäni ja poistin viestin.

Nousin kyytiin sun piikkiprätkään

Puhelimeni piippasi, se oli Hanski. Sydän jyskytti ja poskia kuumotti. En ollut kuullut hänestä mitään sen viimeisen jälkeen. Olin miettinyt häntä usein, mutta en halunnut laittaa viestiä, oikeasti halusin, mutta... Miksi ihmeessä hän yhtäkkiä otti yhteyttä!? Emme olleet nähneet pariin vuoteen. Mihin aika oli näin nopeasti kadonnut. Olimme eronneet riitaisasta.
Avasin viestin: Hei beibi, mitäs kuuluu? Hanski. Kiitos hyvää. Vastasin. Mä olen miettinyt sua viime aikoina, haluaisitko tavata? Hän vastasi nopeasti. Tietysti haluan. Vastasin. Uuh, ihanaa, nähdään heti huomenna. Hän vastasi. Selvä. Vastasin. Poskia kuumotti, mitä juuri tein. Tiesimme molemmat, että olimme huonoa seuraa toisillemme, mutta silti en miettinyt hetkeäkään, kun hän ehdotti tapaamista. En voisi kertoa ystävilleni tästä, koska he kieltäisivät heti. Se teki tapaamisesta vieläkin jännittävämpää. Menin hermostuneena viileään suihkuun. Muistot vilisivät mielessä, meillä oli ollut niin kiihkeä suhde. Olimme sekstailleet vaikka missä. Muistan vieläkin ekan kerran, en voinut laittaa stringejä sen viikonlopun jälkeen pariin päivään. Kun tulin suihkusta puhelin vilkkui. Hanski oli soittanut. Mitä ihmettä, mietin ja soitin takaisin. Hei beibi, hän vastasi miellyttävällä äänellään. No, hei Hanski, hymyilin puhelimeen. Kuule, beibi, en mä jaksa odottaa huomiseen. Mitä sä teet nyt? Hän jatkoi. Öm, tulin just suihkusta oon kotona. Vastasin. Kuule, mä tulen hakeen sua nyt. Hän sanoi päättäväisesti. Selvä, henkäisin. Puhelu loppui. Sydän jyskytti. En tiedä miksi hän sai tälläsia reaktioita minussa aikaan tai pikemminkin kehossani. Pukeuduin nopeasti mustiin pitsialusvaatteisiin. Hän rakasti niitä. Heitin rennosti neuleen ja farkut päälle ja menin ulos. Siinä hän oli. No hei, hän hymyili ja halasimme. Hän oli tullut moottoripyörällä, tietysti.

Nousin kyytiin sun piikkiprätkään, taakse jäävän näin senkin pätkän, jossa törmäät keltaisen viivaan. Neljäkaistainen on tää tiemme rakkauden mukaan, me vain viemme. Nää mä en nyt keltaista viivaa, tie vain oottaa kulkijaa. Vapaa oon viimein sun kanssa lähtemään, tiedän sen en pysty sua jättämään. Päätöksen teimmä eilen, kun kuulin se, että sua nähdä mä saisi en. Vuoteistan nousin aamulla aikaisin. Yksikään estämään mua tullut ei.

Moottori jyrähti käyntiin, tunsin tärinän pyllyn alla. Hanski kurvasi liikkeelle. Kiedoin käteni hänen ympärilleen. Pysähdyimme liikennevaloihin ja hän puristi käsiäni toisella kädellään. Hän teki tämän kaikissa valoissa. Olin sulaa vahaa. Pääsimme hänen asunnolleen. Otatko kahvia? Hän kysyi. Joo. Vastasin. Hän silmäili minua päästä varpaisiin kahvipurkki kädessään. Tuijotin takaisin. Astuimme molemmat askeleen lähemmäksi. Beibi, mulla on ollut sua ikävä, Hanski kuiskasi ja kaappasi minut syliinsä. Hän suuteli minua niin kiihkeästi. Kahvipurkki tippui lattialle. Voi kulta pieni, hän huokaili ja suuteli kaulaani. Olin jo aivan märkä ja koko kehoa kuumotti. Revimme toisiltamme vaatteet pois. Sä olet aina niin seksikäs! Hän kuiskasi ja repi stringejäni hampaillaan. Huohotin olin himosta niin suunnitaltani. Pian hän oli jo sisälläni. Pane mua! Kuiskasin ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Hän pani kuin viimeistä päivää.

Makasimme vierekkäin hikisinä huohottaen. No, on mullakin ollut sua vähän ikävä. Kuiskasin ja käännyin Hanskia kohti. Ai vähän vaan? Hän kysyi. Mmm no, ehkä enemmänkin. Hymyilin. Hän kiskaisi minut päälleen. Hän oli jo valmiina uusintaan. En todellakaan ollut saanut tarpeeksi ja aloin ratsastaan. Sain valtavan orgasmin, huusin ja huohotin nautinnosta upottaen samalla kynteni Hanskin rintaan. Hän puristi lanteitani. Palasin maanpinnalle ja haukoin henkeäni. Jatka, hän kuiskasi ja liikutti minua. Tulin pian uudelleen ja vielä uudelleen.

Panimme koko iltapäivään myöhään iltaan asti. Mun pitää lähteä. Kuiskasin. En halunnut nousta siitä, makasimme sylikkäin sohvalla. Hän silitti hiuksiani ja suuteli otsaani. Älä mee, hän kuiskasi. Pian hän kiepsahti päälleni. Ota mut, huokaisin ja kiedoin käteni hänen kaulaansa. Paikat olivat jo ihan turvoksissa, mutta en voinut vastustaa. Voi kulta pieni. Hanski kuiskasi ja suuteli kaulaani. Halusin vain olla tässä ikuisesti.

Tänä yönä beibi sä kuulut mulle

Olin levoton. Olin yrittänyt jo monta viikkoa elää tavallista elämää. En kestänyt enää. Halusin ulos. Imin savuketta. Kaupunki on autiomaa yksinäisen kulkea. Lämmin kesäyö tuntui ihanalta iholla. Oli valoisaa ja kaunista. Suuntasin kohti yökerhoa. Sitten näin sinut tanssilattialla. Vartalosi liikkuu tahtiin musiikin. Mä tiesin tänä yönä en oo yksinäinen. Silmiini sut etsin joukosta ihmisten. Käsi kädet kohtas, mentiin ulos samantien. Sä kuiskasit mulle sut pois täältä vien. Ja mä tiedän tänä yönä beibi sä kuulut mulle, tänä yönä beibi sulla on silmissäsi tähtiä. Tänä yönä rakkaus meissä rähjähtää. Tänä yönä kaikki on täydellistä, tänä yönä onnen löydän sun sylistä, kun pimeässä me toisiimme kietoudutaan. Vain tämän yön lohdutan sua. Mustelmille sut rakastan.

Suuntasimme asunnollesi. Kuumaa kiihkeetä lemmenmeininkiä. Aamuun asti jatkui sama tahti, tästä käsittelystä ei tingitä. Pidettiin naapurit hereillä koko yön, huusin sun nimeä. Kovempaa ota mut. Katso mua nyt. Suutele mua. Tänä yönä olen sun beibi. Silmissä näkyi tähtiä, huulet kipinöivät suudellessamme. Hei rakkaudenantaja ei oo mitään menettettävää. Viaton et ole sinäkään. Ja kun silmäsi sä ummistat ja tähtien loiste sammuu tiedän, että voisin suhun rakastuu.

Harmaa aamu koitti. Tuijotin itseäni vessan peilistä. Levinneet meikit, takkuiset hiukset. Rinnassa fritsu. Sytytin savukkeen. Päätä särki. Paikat olivat turvoksissa ja arat. Ranteisiin sattui. Mustelma kädessä. Menin takaisin sänkyyn ja sytytin toisen savukkeen. Mies nukkui. Hänen selkänsä ja pakaransa olivat kynnenjälkiä täynnä, iho oli verillä, fritsuja niskassa. Asunto oli sekaisin. Ihme, ettei sänky ollut hajonnut. Kehtaisinko poistua asunnosta, mitä jos naapuri tulee vastaan rappukäytävässä. Ikkunakin oli ollut auki koko yön.

Sä voit tehdä ihan mitä tahdot, kulta sanoo mitä huvittaa. Sä voit aina pysyy mun kainalossa tai aamulla mut unohtaa. Anna mun ees hetken aikaa olla sun. Anna rauhoittuu sun luona. Niin sekaisin saa pään joskus maailma tää, vain rakkaudella se kaikki selviää. Mä sanon sulle näin, jos me oltais vierekkäin, voitais unohtaa maailman pauhut. Huokaus. Enkä murehdi suotta, kun kaikki mitä saan, saa lisää janoamaan. Sielustain pirun ja herran jätän noppaa heittämään. Maljani pohjaan juon. Ja mä poltan tupakan ja sitten toisen tupakan ja sitten mietin soittaisinko sinulle, ei kukaan soita minulle. En sanotuksi saa sanaakaan. Tahdon sulkea sydämeni. Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan, pitkin polkuu koloista rinnallasi kulkemaan, aamuteesi kanssas jakamaan? Kun mennyt on muista tää, jos ikävä yllättää. Sinä tähteni saat loistamaan. Mä tahtoisin ottaa susta vielä kerran kii, ihan niinkuin eilenkin. Ilta tummenee, on pimeää, niin paljon kertomatta jää. En suhun kiinni jää. Huominen koittaa, me hiljaa istutaan. Sä katoat varjoihin kaupungin. Sut lasiseinän takaa nään. Mutta aika näyttää, vielä rakkaus voittaa ja mä saavun takaisin. Tiedäthän, ettei sun ei tarvitse kertoa, ei valheita, ei totuutta tunnustaa. C'mon now baby.

Koskaan et voi mua omistaa

En pysty sitoutumaan. Sama kaava toistaa itseään. Tapailen miestä, kaikki on hyvin, mutta kun vastaan tulee jotain mielenkiintoista en voi hillitä itseäni. Olen pettänyt jokaisessa suhteessa.

En hillitä voi himoain, vaan tahdon antaa parastain. Sun kosketukses viinin lailla juovuttaa. Tahdon sua vain enemmän ja sylissä mä räjähdän. Sä et saa ennen taivaankantta luovuttaa.

Olen alkanut pohtimaan mikä minua oikein vaivaa. Miksi käyttäydyn näin? Ihailen niitä, jotka ovat yhdessä vuosikymmeniä ja pysyvät uskollisina toisilleen. Ympärilläni on niin paljon pettämistä ja eroja, olen katsellut sitä lapsesta asti. Välillä mietin, että minusta on käytökseni puolesta tullut mies. Olen ehkä jäädyttänyt myös tunteeni, ainakin osattain. Lepertelen jokaiselle deitille joo sä olet mulle se ainoa. Teen sen niin uskottavasti, että jopa itsekin toisinaan uskon siihen. Kun palaan pettämisreissuiltani ne pyyhkiytyvät hetkessä mielestä, enhän ole tehnyt mitään väärän, ainakaan omasta mielestäni. Siis eihän sitä lasketa, jos on jo tuttu. Olin päivällä vehdannut työkaverin kanssa, mutta me vain pussailtiin ja kähmittiin, eihän sitä lasketa. Iltapäivällä menin poikaystäväni luokse ihan kuten kaikkina muinakin päivinä. Olin viikonlopun juhlinut laivalla ja nuoleskellut jonkun tuntemattoman miehen kanssa keskellä käytävää. Se mikä tapahtuu laivalla jää laivalle. Olin bongannut salilta komean miehen. Menimme yhdessä suihkuun. Eihän se ollut pettämistä, kun jo tunnettiin, eikä hän työntänyt munaansa sisääni. Mehän olimme vain suihkussa ja pesimme toisiamme huolellisesti.

Meidän ei varmaan kannata säätää enempää. Työkaverini sanoi minulle autossa. Niin kai. Vastasin ja katsoin häntä. Liu'utin käteni hänen reidelleen. Jotenkin ne housut vain vahingossa aukesivat ja otin häneltä suihin siinä autossa. Viereisellä parkkipaikalla kotitalostamme. No tälle mä kyllä annan mahdollisuuden milloin vain. Hän huokaili. Suutelimme lopuksi ja menin kotiin poikaystäväni luokse. Kävelin suoraan suihkuun ja pesin pois mielestäni äsköiset tapahtumat.

Joskus inhoan itseäni. Minulla ei ole mitään selkärankaa tai moraalia. Joskus salaa toivon, että vastaan tulisi mies, joka veisi jalat alta ja antaisin minulle sen kaiken mitä tarvitsen. Olisi niin kiinnostava, etten edes vilkuilisi muita miehiä. Poikaystäväni oli baarissa, olin ulkona tupakalla ja eteen ilmestyi söpö mies. En voinut olla suutelematta häntä. Poikaystäväni olisi voinut tulla hetkenä minä hyvänsä ulos. Usein ihmiset pettävät työmatkoilla tai firman pikkujouluissa. Minä en sellaisia tarvitse, voin tehdä sen keskellä kirkasta päivää tai maanantai aamuna. Koskaan ei tiedä kuka vastaan tulee. Olen ollut tylsistynyt jokaisessa suhteessa. Kun alkuhuuma laantuu ja arki alkaa kyllästyn. En kuitenkaan lähde suhteesta, vaan odotan liekin palaavan. Ikävystyneenä silmät alkavat harhailla, kun sopiva mies sattuu kohdalla en mieti hetkeäkään, en pysty pidättelemään itseäni. Rakastan valloittamisen tunnetta. Alitajuntaisesti ehkä tiedostan, että pettäminen on väärin ja kaikki kielletty on kivaa. Nautin niin paljon siitä tunteesta, kun törmään uuteen mieheen, katseemme kohtaavat, lirkuttelen, syömme toisiamme katseella, saan miehen valtaani ja hän taipuu tahtooni. Haluan hallita ja omistaa. Olen myös järjettömän mustasukkainen ja omistuksenhaluinen. Haluisin säilöä kuumimmat miehet kaappiin ja ottaa sieltä, kun mieli tekee. He olisivat vain ja ainoastaan minun silmilleni ja minun käyttööni.

Muutunko koskaan? Pystynkö siihen? Milloin muutos tapahtuu ja mitä silloin tapahtuu? Edes sormus sormessa ei saanut minua lopettamaan pettämistä. Tietysti olin aikani uskollinen, mutta sitten jotain tapahtui; tylsistyin, kyllästyin, halusin jotain säpinää ja uutta, kaikesta oli tullut niin arkea ja rutiinia, yksinkertaisesti vain tylsää ja puuduttuvaa. Tietysti halusin edelleen poikaystävääni ja seksi oli ok, mutta se ei ollut tajunnanräjäyttävää, joskus se oli jopa tylsää ja ennalta-arvattavaa. Hän ei halunnut edes kokeilla mitään uutta. Poikaystäväni myös pihtasi säännöllisesti eli hän siis ajoi minut pettämään perustelin itselleni. Omasta mielestäni en pettänyt, minulla oli täysi oikeus käytökseeni, näin olen aina ennenkin käyttäytynyt. Ja jos ei kotoa saa, niin on oikeus hakea muualta, eikö niin? Mitä, jos toinen vaan lakkaa kiinnostamasta? Poikaystäväni pihtasi ja huusin hänelle, että tajuatko saisin kenet ikinä haluan ja muut miehet käy muhun kuumana ja mä olen tässä nyt sua varten halukkaana, mutta sä et halua. Miten voi telkkarin katselu olla tärkeämpää!? Seisoin hänen edessään punaisissa pitsialusvaatteissa, hän ei hievahtanutkaan minua päin. Olisi tehnyt mieli huutaa vielä samaan hengenvetoon, että onneksi mä saan muualtakin, mutta vaikenin. Joskus mietin miten hän reagoisi, jos kertoisin irtosuhteistani. Välittäisikö hän edes? Olin loukkaantunut, torjuttu, nöyryytetty. Toinen mies korjaisi tämän ja lohduttaisi. Olin niin loukkaantunut, että tarvitsin itsetunnon pönkitystä useammalta mieheltä. Sain kaiken mitä halusin. Olin tyytyväinen, hetken. Sä ennenkin vierelläni maannut oot. Kun yössä yksin vaeltaa voi kaltaisensa kohdata. Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea. Kun hetken vain sut pitää sain ja unohtaa. Ikuisuus, yksi huokaus, yksi yö kuin koko elämä, tuoksussasi kevään tuhannen. Hetken huumassa irtosuhteissa pimeydessä sain hetkeksi unohtaa kaiken. Paluu maanpinnalle oli aina yhtä tuskainen. Kuka voisi kellot pysäyttää ja ajan seisauttaa?

Joskus olen todella väsynyt kaikkeen tähän. Haluan katkaista kierteen ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Minulla ei kuitenkaa ole riittävästi selkärankaa tehdä sitä, ei ole riittävän suurta syytä miksi. En jaksa enää salaisuuksia, kannan tätä kaikkea mukanani, koska en voi kertoa kenellekään. Elän kaksoielämää, se kuluttaa. Mielialat vaihtelevat voimakkaasti, usein tuntuu, että minussa asuu kaksi ihmistä, kaksi eri persoonaa. Haluan vain lopettaa kaiken tämän ja kohdata sen jonkun, jolta saan kaiken mitä tarvitsen. Sen jonkun, joka räjäyttää tajunnan, on täynnä yllätyksiä ja menoa, johon en kyllästy. Ehkä matkustan muualle. Maailma on mun.

ON olemassa asioita niin kipeitä ja vaikeita, ettei niistä puhumalla selviä. Nousin kyytiin kerran, oon kyydissä aina. Kaupunki on täynnä muistoja, en tahdo niitä nyt kohdata, mun on pakko päästä pois. Ja tiedän on typerää, en jää, mun on pakko päästä pois. En perääs jäänyt katsomaan, kun poistuit jälkeen suudelman, sen viimeisen. Mailit taakse jää, kaipuu hellittää. Mun on pakko päästä pois, vaikka huomenna on iisimpää, mä en jää. Aamulla aurinko nousee, sun edestäsi herään taas, vaikka kaupunki taakse on jäänyt, en pysty sua unohtamaan. Ja me tiedetään on typerää, mä en jää. Mun on pakko päästä pois.

Kun mä sinut kohtasin

Seisoin kahvijonossa. Mies tuijotti minua, vältin katsetta pari kertaa, mutta sitten katsoin miestä suoraan silmiin. Mies tervehti ja tervehdin takaisin. Me ollaan tavattu jossain. Mies sanoin. Varmaan paikallisissa juhlissa. Sanoin huolettomasti. Ei, kyllä me on tavattu jossain ihan muissa merkeissä. Mies sanoi tiukasti ja tuijotti minua. Öhöm, okei no ehkä siellä viime eventillä sitten varmaan. Jatkoin. Ei, vaan ihan jossain muualla. Mies jatkoi ja tuijotti minua tiiviisti. Ahaa. Vastasin ja otin kahvia. Siiryimme sivumalle työkaverini kanssa ja mies seurasi mukana. Hän tuijotti minua silmät kiiluen. Yritin pitää keskustelua yllä, mutta se oli joksenekin vaivaannuttavaa. Mies tuijotti minua silmääkään räpäyttämättä intensiivisesti. Missä helvetissä mä olisin muka tollaseen luikeroon törmännyt. Mietin kuumeisesti mielessäni. Miehen silmät kiiluivat. Tilanne oli piinaava. Onneksi kahvitauko loppui ja ihmiset siirtyivät takaisin saliin. Siis kuka toi oikein oli? Työkaverini kysyi, kun istuimme paikoillemme. Hänkin oli huomannut miehen katseet. En todellakaan tiedä. Vastasin pohtien.

Luento jatkui ja yhtäkkiä mielessäni välähti. Ei voi olla totta! Voisiko sittenkin? Mietin kuumeisesti ja kelasin päässäni parin vuoden takaisia juhlia. En todellakaan muista sieltä ihmisiä, mutta tiedän, että moni muistaa minut, vaikka en siellä oikealla nimelläni ole ikinä esiintynyt. En keksi mitään muuta yhtälöä tuolle miehelle. Treffeillä en hänen kanssa taatusti ole ollut, enkä myöskään sängyssä. Laihat luikerot eivät kiihota edes huuruisen baari-illan päätteeksi. Kävin joskus fetissi-bileissä joitakin kertoja. Bileitä oli erilaisilla teemoilla, kävin kaikki läpi, etsien kovasti jotain mitä ei kuitenkaan löytynyt.

Minun luonteelleni alistaminen on luontaista ja rakastan roolileikkejä. Pukeuduin mustaan kiiltävään kumimekkoon, joka nuoli vartaloani, korsettiin, verkkosukkiin, stilettikorkoihin, kumihansikkaisiin ja sukkanauhoihin. Paksu show meikki verhosi kasvoni, pitkiä irtoripsiä myöten. Otin piiskan käteeni ja astelin korot kopsuen huoneeseen. Päät kääntyivät ja kuulin huokauksia. Kuka pääsisi tänään käsittelyyni, kehen toteuttaisin hurjimmat fantasiani. Näissä juhlissa kaikki oli mahdollista. Piiskasin yhden miehen melkein verille. Hän oli sidottuna tiukassa paketissa. Ihanan avuton orja ja valta oli minulla tehdä mitä haluan. Yksi kiillotti korkokenkiäni nuolemalla niitä kontallaan lattialla anustappi ahterissa. Pidin häntä tiukasti kaulapannasta ja huusin käskyjäni valtiatar tuolilla istuen. Olin säälimätön sen kaikkia tiesivät. Yhden orjan päältä kävelin stilettikoroillani nöyryyttäen orjaa henkisesti ja fyysisesti. Yksi sai ahteriinsa nyrkin, dildon ja korkokengän koron. Mitä enemmän orja uikutti sitä enemmän satutin.

Kahvijonon mies oli siis joku ketä olin bileissä alistanut. Tiesin, että seuraavat bileet olivat taas pian, mutta en ollut menossa. Olin saanut tarpeeksi, ne ajat olivat takanapäin. Mies näytti juuri sellaiselta, jolla on oikein kieroutuneita fantasioita ja hän haluaa alistusta ja nöyryytystä tavallista enemmän. En pysty mitenkään muistamaan ihmisten kasvoja sieltä. Kaikki olivat minulle vain orjia ja nautinnonlähteitä, kasvottomia ja nimettömiä. Alter-egoni pääsi totaalisesti valloilleen niissä juhlissa. Purin samalla kaikki vihani muihin, mitä enemmän satutin toista sitä enemmän nautintoa sain. Sitä ei voi sanoin kuvailla. Jälkeenpäin mietin miten ihmeessä toisen ihmisen satuttamisesta voi kiihottua tai saada henkistä mielihyvää. Illan päätteeksi menin suihkuun kumivaateissa, pesin sessiot ja illan tapahtumat viemäristä alas. Suihku huuteli kaiken pois ja puhdisti myös mieleni. Olin tyyni. Kun astuin ovesta ulos en ajatellut taphtumia sen kummemmin jälkeenpäin. Tulin kotiin nukkumaan ja menin seuraavana päivänä töihin, aivan kuten muinakin aamuina. Mitä teit töiden jälkeen eilen? Työkaveri kysyi. En mitään erityistä vastasin ja hörppäsin kahviani. Mietin joskus, että he eivät ikinä voisi ymmärtää. He eivät ikinä uskoisi minusta moista. Tuskin he edes tiesivät, että tälläisiä juhlia on olemassa. Joskus mietin, että mitä jos törmään työkaveriin, pomoon tai tuttuun bileissä. Silloin ollaan samassa veneessä, joten en turhia asiaa murehtinut.

Mies varmaan jäi odottamaan, että tapaamme taas, mutta joutuu pettymään. Hän käyttäytyi erittäin epäkohteliaasti, koska on yleinen sääntö se mitä bileissä tapahtuu jää sinne. Siellä tavattuja ihmisiä ei moikata kadulla, ellei niin ole sovittu erikseen.

Minkä taakseen jättää sen edestään löytää

Oli tavallinen työpäivä. Työskentelen rekrytointitoimistossa ja tänään oli haastattelupäivä. Edessäni istui seuraava haastateltava. Haastattelu eteni, kuten kaikki muutkin tähän asti, mutta yhtäkkiä nainen alkoi puhumaan miehestään. Hän haluaa tälle alalle, koska mieskin työskentelee kyseisellä alalla. Nainen alkoi kertomaan lisää miehestään. Sisälläni värähti. Ei, ei voi olla sama, ei se ei voi olla mitenkään mahdollista. Koitin kääntää haastattelua takaisin raiteilleen, mutta nainen alkoi taas kertomaan miehestään. Sydämeni jyskytti. Ei ei ei! Käänsin taas keskustelun takaisin työpaikkaan, jota nainen oli hakemassa, mutta taas hetken kuluttua nainen puhui miehestään. Nyökyttelin ja yritin näyttää tyyneltä. Ei voi olla mahdollista! Pieni ääni huusi sisälläni. Sitten nainen mainitsi miehensä nimen. Sydämeni pysähtyi sekunniksi. Niin missäpäin te asuittekaan? Sain kysytyksi. Nainen vastasi. Veri syöksyi suonissani, en saanut happea. Onneksi käytän paksua meikkiä, kasvoni lehahtivat tulipunaisiksi, mutta meikkikerros peitti sen. Etsin vesilasia. Otin ison hörppäyksen. Kaikki mennyt vilisi silmissäni. Kurkkua kuivasi, sanat takertuivat kurkkuun. Niin kerrotko vielä vähän sun työkokemuksesta. Sain sanotuksia ja katselin naisen papereita. Toivoin, ettei hän huomaisi mitään. Haastattelu oli loppusuoralla. Kiitos paljon kättelin naista ja hymyilin. Kiitos sulle sä olet todella mielyttävä haastattelija, pidä mulle peukkuja. Nainen sanoi ja hymyili leveästi. Nyökkäsin hymyilen. Oli tuskaa katsoa naista silmiin. Hänen silmänsä loistivat. En ole niin kiva mitä luulet, mietin mielessäni.

Ovi sulkeutui lysähdin tuoliin. Miten tämä voi olla mahdollista!? Sydän jyskytti edelleen, suuta kuivasi ja koko kroppaa jomotti. Join kannullisen vettä. Muutama vuosi sitten olin todella holtiton ja moraaliton. Tulin jätetyksi pitkästä suhteesta ja se sai minut varsinaiseen kriisiin. Iskin miehiä minkä ehdin, minua ei kiinnostanut oliko mies varattu vai vapaa. Tapailin useampaa varattua miestä ja melkein rikoin pari avioliittoa. Nautin siitä vallasta mikä minulla oli miehiin. Kaikki miehet ovat kusipäitä ja pettureita.  Miehet ajattelevat vain munallaa. Aina, kun sain varatun miehen sänkyyni tunsin suurta voitonriemua. 

Onneksi ne ajat ovat ohi ja tulin järkiini. Mutta miten voi käydä näin, että päädyn haastattelemaan naista, jonka mieheen minulla on ollut suhde. Nainen puhui miehestään kauniisti eli hänellä ei varmasti ole aavistustakaan, että mies on pettänyt. Suhteemme kesti joitakin kuukausia, kunnes kyllästyin ja lopetin sen. Mies lähetteli pitkään minulle viestejä vielä sen jälkeen, mutta en vastannut. Vehtasimme usein miehen työpaikalla. Hän jäi "ylitöihin", toisinaan myös lounastauolla. Kerran sain yhtenä lauantai-iltana miehen taivuteltua lähtemään kotoa muka töihin. Mies teki kaiken mitä käskin. Käytin miestä hyväkseni minkä ehdin ja piinasin häntä pitkin päivää seksiviesteillä. En ollut kiinnostunut miehestä sen enempää kuin, että hän antoi minulle orgasmeja. Kauanko suhde olisi kestänyt, jos en olisi sitä lopettanut? Kertookohan nainen miehelleen kotona tästä haastattelusta? Mitä, jos hän mainitsee nimeni? Mies kyllä helposti arvaisi, että se olen minä, koska hän tietää mitä teen työkseni. Keräsin itseni ja jatkoin töitä. Karma kostaa, sen minkä taakseen jättää, edestään löytää.